Tiistai 7.6.2016

Kahden viikon testirupeama päättyi tänään. Luovutin sähköpyörän puolen päivän aikaan. Se siirtyy huollon kautta seuraavalle testaajalle. Hiukan on haikea mieli - kahden viikon aikana ehdin jo tottua ajatukseen, että tallistä löytyy vaihtoehdoksi myös sähköpyörä.

Nyt on aika tehdä testikokemusteni loppukoonti. Katsotaanpa ensin, mikä tämän testauksen tarkoitus olikaan. "Työmatkapyöräily –pilotin tavoitteena on sähköpyöräilyn näkyvyyden lisääminen Hämeenlinnassa ja käyttäjäkokemusten kerääminen kehittämisen tueksi. Pilotilla kerätään käyttökokemuksia sähköpyöräilyn soveltumisesta työmatkapyöräilyyn erityyppisillä reiteillä ja laitteilla sekä yhdistettynä osin joukkoliikenteeseen. Tarkastelussa on myös kaupungin pyöräilyinfra ja sähköpyörät mittauslaitteineen. Erityistarkastelussa on Visamäen saavutettavuus ja kulkeminen rautatieaseman kautta."

  

 

Kahden viikon testausrupeaman aikana lisäsin HAMK:n ja sähköpyöräilyn näkyvyyttä kaupunkikuvassa.

Testaajien tehtävänä on verrata sähköpyöräkokemuksia normaaliin kulkutottumuksiinsa seuraavista näkökulmista: matkan hinta, matkaan käytetty kokonaisaika, elämyksellisyys, liikkumisen helppous ja liikunta. Lisäksi testaajien toivotaan kiinnittävän huomiota Hämeenlinnan pyöräilyinfraan ja tekevän merkintöjä sekä miettivän ehdotuksia infran kehittämistarpeista. Myös itse pyörä ja siihen liittyvät tekniset huomiot ovat tärkeitä.

Itse normaalisti liikun 25 kilometrin (edestakaisin 50 km) työmatkani omalla autolla. Seuraavassa taulukossa vertailen testikokemuksiani edellä mainituista näkökulmista:

Näkökulma	Sähköpyörä	Juna + sähköpyörä	Oma auto
Matkan hinta, edestakainen työmatka, €	0 (toki akun lataaminen jotakin maksaa)	17 € (matkaliput + pyörän kuljetus)	5 € (vain polttoainekulut)
Matka-aika, edestakainen matka minimissään, min	120	80	50
Elämyksellisyys	Sähköpyörä houkuttelee vaihtelemaan reittejä. Kahden viikon testiajalle riitti helposti joka matkalle uusi reittivaihtoehto. Kelit olivat pääosin aurinkoiset. Pyörä toimi mainiosti myös muutamina sadepäivinä.	Kotoa asemalle ja asemalta Visamäkeen reittejä on mahdollisuus varioida.	Yleensä tulee aina ajeltua moottoritietä pitkin eteensä tuijottaen.
Liikkumisen helppous	Liikkuminen on helppoa ja keveää – kunhan muistaa pitää akun ladattuna. Yli 25 km/h nopeuksissa eteneminen on raskaampaa kuin tavallisella maantiepyörällä. Pitää huolehtia, että mukana on kelin edellyttämä varustus. Joinakin testipäivinä matkatavaroiden runsaus esti sähköpyörän käytön.	Kokemukseni mukaan pyörän kuljettaminen taajamajunassa on helppoa. Riskinä on kuitenkin se, että pyörille varatut paikat ovat täynnä.	Omalla autolla liikkuminen on tietysti helppoa ja työmatkan varusteita ei tarvitse erikseen miettiä. Matkatavaroiden kuljettaminen käy kätevästi.
Liikunta	Tavallisella pyörällä ajettuna 50 kilometrin päivittäinen työmatka-ajo on fyysisesti liian rasittavaa. Sen sijaan sähköpyörällä ajettuna se tarjoaa sopivasti ulkoilua ja liikuntaa.	Liikunnan kannalta hyvä vaihtoehto tämäkin. Asemalta kotiin voi ajella kiertoteitä pitkin, jolloin päivittäinen liikuntatarve tulee täyteen.	Toimistotyö yhdistettynä työmatkojen istumiseen autossa on yhdistelmä, jossa riittävää päivittäistä liikunnallista aktiivisuutta on vaikea saavuttaa. Pitemmän päälle tämä voi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.

 Itse testausväline Helkama E27 toimi koko testausjakson ajan - jarruja lukuun ottamatta - moitteettomasti. Sähköavustin toimi kuten pitääkin. Pyörä on vakaa ajettava niin asfaltilla kuin hiekallakin. Hallintalaitteita on helppo käyttää ja sopiva ajoasento pitkillekin matkoille löytyy. Vaihteet toimivat säntillisesti. Sähköavustimen ollessa päällä en tarvinnut kuin vaihteita 4 - 7. Liikkeelle lähteminen ja nopea kiihdytys tapahtuu helposti 4-vaihteella. Myös jyrkätkin ylämäet nousevat sujuvasti 4-vaihteella. Vaihtamisen tarve kaiken kaikkiaan sähköpyörällä vähenee. Toki pienemmätkin vaihteet ovat tarpeen silloin, kun kytkee avustimen pois päältä. Jarrut olivat testausjakson ainoa ongelma. Ne olivat todella tehottomat vaikkapa oman pyöräni levyjarruihin verrattuna. Uskoisin, että ongelma koskee vain tätä yksilöä - tyyppivika se tuskin on. Suosittelin, että ennen pyörän siirtämistä seuraavalle testaajalle, jarrut huolletaan.

Olen todella tyytyväinen, että lähdin mukaan koekaniiniksi. Asenteeni sähköpyöräilyä kohtaan muuttui. Nyt pidän sitä varteen otettavana vaihtoehtona niin työmatkapyöräilijälle kuin kuntoilijallekin. Toki vauhdikkaille maantielenkeille valitsisin edelleenkin perinteisen herkän maantiepyörän. Testijakson ansiosta perehdyin myös julkiseen liikenteeseen. Nyt tiedän, miten bussilla pääsee Visamäkeen. Voi olla, että jossakin vaiheessa hankin itselleni sähköpyörän, niin myösteisiä kokemukseni kuluneen kahden viikon ajalta ovat.

Kahden viikon aikana myös paljon keskustelin ihmisten kanssa sähköpyöräilystä. Jotkut pitävät jalkajarruja välttämättöminä. Ymmärtääkseni myös jalkajarrullisia sähköpyörämalleja on saatavilla. Yleistymistä ehkäisevinä tekijöinä pidetään korkeaa hankintahintaa - ja oikeastaan sen myötä tulevaa toista riskitekijää: pelkoa, että arvokas pyörä saman tien varastetaan.

Testipyörässä on oman lukon ohella lisävarusteena järeä lukitus, mutta sekään ei välttämättä estä varkautta.

 

Aika monipuolisesti ehdin kahden viikon aikana pyörää testaamaan, mutta vielä olisi mielessä ollut asioita, joita olisin halunnut tarkemmin kokeilla: muun muassa oikein jyrkkiä nousuja, ja kuinka pitkän matkan yhdellä latauksella oikeasti pystyy ajamaan. No - täytyy jättää jotakin myös seuraaville testaajille. 

Nyt Koekaniini kumartaa ja kiittää hankkeen vetureita tästä todella mielenkiintoisesta ja vaihtelua arkirutiineihin tuoneesta tilaisuudesta ... ja samalla toivotan miellyttäviä ja elämyksellisiä kilometrejä seuraaville testaajille!

Kiitos.

Maanantai 6.6.2016

Hyppäsin pyörän selkään klo 7. Lämpömittari näytti +5 astetta. Juhannus lähestyy. Pistin kypärän alle pipon.

Ensimmäiset sadat metrit tuntuivat viileiltä. Heräsin polkemaan, ja pian tulikin lämpimämpi olo. Matka sujui sutjakkaasti. Pyörä tuntuu edelleen vakaalta ja mukavalta ajaa - avustin ja vaihteet toimivat moitteettomasti.

Loppupätkän ajelin uutta reittiä Poltinahon ja Kankaantaustan läpi pyöräteitä pitkin. Ihan varteenotettava ja suora reitti. Ei liikennevaloja. Tosin pyörätie loppuu vähää ennen Visamäkeä - ennen kuin tullaan Kankaantaustan suunnalta moottoritien alikulkutunneliin. Matkaa kertyi 25,3 km. Pirteänä aloitin työpäivän.

Lauantai 4.6.2016

Laiskistaako sähköpyörä? Vai onko siitä peräti kuntoiluvälineeksi? Perehdytäänpä tähän - ajattelin - ja valitsin lauantain kuntolenkin välineeksi sähköpyörän. Lähdin liikkeelle klo 18 aikaan illalla melko tuuliseen keliin. Aurinko paisteli aluksi, mutta sitten se meni pilveen. Keli on helteiden jälkeen viilenemään päin. Heitin 47 kilometrin lenkin, johon mahtui noin 10 kilsan hiekkatieosuus.

Nykyisin kuntoiluni tuppaa olemaan säännöllisen epäsäännöllistä. Silloin, kun aikaa sattuu olemaan, jotakin kestävyyslajia on mukava harrastaa. Usein sitä kuitenkin sortuu liikkumaan nuoruusvuosia muistellen liian kovalla teholla. Lenkillä totesin, että sähköpyörällä on helppo pitää syketaso suunnitellusti matalalla - ja silti maisema muuttuu rivakkaa tahtia. Ei mene lenkki paikallaan junnaamiseksi. Osan lenkistä toki menin kovemmalla teholla. Tämäkin on sähköpyörällä helppoa joko lisäämällä vauhtia, keventämällä moottorin avustustehoa - tai kytkemällä koko avustuksen pois päältä. Sähköpyörä kulkee myös ilman sähköä - ja kyllä sykkeen saa nousemaan!

Pakko on jälleen kerran todeta, että kyllä oli nautinto painella hiekkatieosuus. Alamäkiosuudet uskalsi laskea kovempaa kuin omalla pyörälläni ja ylämäet "muuttuivat tasamaaksi". Suuren osan lenkistä poljin ajoittain melko navakkaan vastatuuleen. Jos olisin ollut omalla fillarillani liikkeellä, olisin ollut lenkiltä tultuani melkoisen väsynyt. Sähköpyörälenkki, muutoinkin fyysisesti touhukkaan päivän jälkeen, tuntui sopivalta. Kaloreita kului Polarin mukaan 946 kcal.

Tässä hankkeessa on tarkoitus testata sähköpyörää erityisesti työmatkavälineenä, mutta en malttanut olla testaamatta sitä myös kuntoiluvälineenä. En tiedä sitten, mitä hankeveturit ajattelevat, kun koekaniini testailee mitä sattuu. Vahvasti kuitenkin uskon, että sähköpyörä sopii myös kuntoiluun. Se ei laiskista, vaan päin vastoin on omiaan innostamaan pyöräilyyn. Ja tokihan se kunto kasvaa työmatkoillakin.

Tänään Hämeen Sanomat julkaisi näyttävän, aukeaman laajuisen jutun, jossa oli jälleen asiaa sähköpyöräilystä ja kahden sähköpyörämallin vertailu

Hämeen Sanomat 4.6.2016

Torstai 2.6.2016

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Tänään sovin, että luovutan pyörän pois ensi tiistaina 7.6. puolen päivän aikaan. No - vielä ehtii muutaman päivän testailemaan :)

Katselin, löytyykö netistä muita sähköpyörätestejä. Ja tokihan niitä löytyy. Tässä niistä joitakin:

http://www.hameenlinna.fi/Kaupunki-info/Viestinta/Tiedotteet/Tyomatka-pyoraillen-Hameenlinnassa-sahkopyoralla/

http://koepolkija.blogspot.fi/

http://www.hs.fi/blogi/veloelo/a1305941357583

 http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/15/sahkoavusteisten-polkupyorien-testissa-kallein-polki-voittoon

 http://penttimurole.blogspot.fi/2013/05/sahkopyora.html
 
 http://www.hs.fi/kuluttaja/a1336528843441

http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/03/17/tastako-tyoauton-korvaaja-kulkee-ehka-vain-30-km/20133848/304

http://www.projectmama.info/2015/04/sahkopyoralla-lisaa-aikaa-elamaan.html

Keskiviikko 1.6.2016

Kello 7 hyppäsin pyörän selkään ja aloin polkea kohti Visamäkeä. Tämähän tuntuu jo melkein normaalilta(!) Aivan mahtava aurinkoinen aamu jälleen. Eilen tulikin pakosti välipäivä, kun piti tavaroiden takia liikkua autolla. Pulpahti mieleen, että tällä sähköpyörällä olisi hyvä vetää peräkärryä. Silloinhan tästä tulisi oiva perheen kakkosauto ;)

Alkumatkan ajoin sähköavustus HIGH-asetuksella, mutta sitten matkalla vaihdoin NORM-avustukselle. Eron kyllä huomasi. Selvästi enemmän joutui tekemään työtä kuin alkumatkasta. Pidin kuitenkin suht reipasta tahtia yllä. Alamäessä mittari näytti nopeushuipuksi yli 50 km/h. Tiiriöön saavuin 40 minuutissa.

Tiiriössä vaihdoin Puistonmäen puolelle moottoritietä ja ajelin hiekkapintaista pyörätietä keskustaan. Pyörätie mutkittelee moottoritien ja asuinalueen välisen puistoalueen keskellä. Mukava reitti! Sitten keskustan läpi ja Vanajan rantaa pitkin Visamäkeen.

Loppumatkasta muutamassa kohtaa ylämäissä nelosvaihteella ajaessani avustin alkoi pätkiä: avustusteho hävisi hetkeksi, mutta palasi silmänräpäyksessä takaisin. Mietin, missä vika. Perille päästyäni huomasin, että virta on lähes loppu. Akusta siis ;) Kivahan tuo, että avustin varottelee tuolla tavalla virran hupenemisesta. Akun latauksesta kannattaa huolehtia hyvin. Tästä fillarista kun kesken matkan virta loppuu niin sitten joutuukin kuski tositöihin.

Työpäivän jälkeen akku oli taas täynnä virtaa ja lähdin ajelemaan rantareittiä kohti kotia. Lämmintä oli edelleen! Poikkesin Parolan R-kiskalle hakemaan juotavaa. Sitten jatkoin taas Ihalemmintietä pitkin, ja edelleen hiekkateitä pitkin Leteensuon ja Heinun kautta kotiin.
 

Hämäläistä maalaismaisemaa.

Sähköpyörä innostaa poikkeamaan normireiteiltä: hyvä peli "lähimatkailuun". Ajokilsoja kertyi tänään 64. 

Maanantai 30.5.

Tänään sitten testasin sähköpyörän kuljetusta taajamajunassa. VR:n ohjeet fillarin kuljetukseen junassa löytyvät: https://www.vr.fi/cs/vr/fi/polkupyoratsukset

Etukäteen olin selvittänyt, että Taajamajunassa 372 voi kuljettaa fillaria. Aamuauringon paisteessa ajelin kotoa Iittalan seisakkeelle. Juna lähti klo 7.06. Kyytiin nousi toinenkin fillari, cyclocrossi, jonka kuski kertoi aina silloin tällöin menevänsä junalla Hämeenlinnaan töihin ja ajelevansa sitten fillarilla kotiin. Junassa oli kolme paikkaa fillareille, ja kun muita ei ollut, kaksi mahtui tilavasti vierekkäin.

Fillareiden kuljetustila taajamajunassa.

Fillarin kuljetus taajamajunassa maksaa 5 euroa matkan pituudesta riippumatta, Henkilölippu junasta ostettuna maksoi 3,50 €. Eli molempiin suuntiin matkustettaessa työmatkalle kertyy hintaa 17 €. Dieselauton polttoainekulut vastaavalla matkalla ovat alle 5 euroa. No - onhan toki autossa paljon muitakin kustannuksia. Kilometrikorvauksen hinnalla (0,43 €/km) laskettaessa autoilun hinnaksi tulee 22 euroa. Ja varmaan junamatkustamiseenkin löytyy edullisempia lippuvaihtoehtoja.

Junamatka kesti 14 minuuttia. Rauhallinen 4,5 km:n pyöräilymatka asemalta Visamäkeen ei kestänyt sitäkään. Työmatkaan minulta kului kokonaisuudessaan noin 40 minuuttia. Enemmän rutiinia niin tuota aikaa pystyy puristamaan lyhyemmäksi.

Töistä lähdin ajelemaan kotia kohden kesäisen lämpimässä kelissä. Jälleen kerran rantareittiä pitkin. Kyllähän näiden maisemien katselu työpäivän jälkeen tuntuu aivan mahtavalta verrattuna autossa istumiseen motarilla.

Tuttu rantamaisema hämeenlinnalaisille.

Mietin, missä pääsisin vielä testaamaan Helkamaa lisää hiekkatiellä. Päätin ajella Lehijärvenrantatien kautta. Samalla näkisin lisää kauniita rantamaisemia.

Vakuutuin, että pyörä toimii mainiosti hiekkatiellä. Joustokeula tuntui ensimmäisellä testilenkilläni oudolta, kun olen jäykällä tottunut ajamaan, mutta nyt varsinkin hiekkatiellä se tuntui toimivan mainiosti. Ja kyllähän siihen jo asfaltillakin alkaa tottumaan. Ja onhan täällä Iittalassakin pyöräteiden kunnossa paikka paikoin toivomisen varaa. Joustokeula tasoittaa pahimpia tärskyjä.

Paikoitellen on toivomisen varaa Iittalan pyörateiden kunnossa, vaikka loistavakuntoista baanaakin löytyy.

Rantatien jälkeen Lehijärven kierros jatkui Ihalemmintietä pitkin hämäläisiä maalaismaisemia katsellen. Ja loppusuora sitten vanhaa kolmostietä pitkin. Kaiken kaikkiaan testauskilsoja kertyi tänään 41. Huomenna joudunkin ajamaan töihin autolla. Saas nähdä ehtiikö testailemaan lainkaan.

Sunnuntai 29.5.2016

Tein pseudotieteellisen kalorikulutustestin. Ajoin ensin sähköpyörällä 28 km lenkin ja sitten saman lenkin omalla fillarillani. Pidin kummallakin lenkillä 24 km/h keskinopeutta. Sähköpyörällä vastatuuliosuudet ja nousut sujuivat niin sutjakkaasti, että omalla fillarillani jouduin tekemään oikeasti töitä pystyäkseni samaan vauhtiin.

Polarin sykemittari mittasi kalorikulutukset seuraavasti:

• sähköpyörä 407 kcal
• oma fillari 815 kcal

Ero on huomattava. Sähköpyörällä pääsee pitkiäkin retkiä kohtuullisin ponnistuksin.
 

Testikaksikko

Helkamassa on hyvin muotoillut kahvat.
Tästä on mukava pitää kiinni pitkiäkin matkoja.

Hämeen Sanomat julkaisi tämänpäiväisessä lehdessä jutun sähköpyörien kokeiluhankkeesta
http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/308644-myotatuuli-vauhdittaa-sahkopyorailya

Perjantai 27.5.2016

Tänään toimittaja soitteli Hämeen Sanomista. Annoin puhelinhaastattelun. Lisäksi kuvaaja tuli kuvaamaan mua tien päälle. Lienee juttua huomisessa lehdessä.

Eilen sattui lievä vaaratilanne, kun auto ajoi vasemmalta kolmiontakaa eteen. Niinpä koitin nyt uudelleen säätää jarruja. Tiistaina ei oikein malttanut kunnolla säädellä, kun piti nopeasti päästä tien päälle. Takapyörän jarrut sainkin nyt pitävämmiksi. Etujarrutkin hiukan paranivat, mutta heikko on jarrutusteho edelleen. Vaatisi varmaankin perusteellisempaa fixausta ... mutta en nyt ala lainapyörää purkamaan näillä pyörämekaanikon taidoilla ;) Kyllä nuo jarrut nyt suht ok on.

Laitan akun lataukseen huomisia testailuja varten. Akku painaa noin 2,7 kiloa, yhdessä laturin kanssa 3,3 kiloa. Lataus täyteen varaukseen kestää noin 4 tuntia.

Helkama E27:n akku ja laturi.

Torstai 26.5.2016




Sataa vettä ja vastatuuli. No, ei haittaa, olinhan tsekannut sääennusteen ja sonnustautunut kelin mukaisiin varusteisiin.


Lähdin töistä ajelemaan kotia kohti klo 16 jälkeen. Lähteissä hiukan jännitti, toimiiko sähköavustin, kun akun liitos oli täynnä vettä. Olin tietysti ohjeen mukaisesti irrottanut akun, kun jätin pyörän telineeseen. Akun paikka tässä pyörämallissa on takatarakan alla. Akku irroitetaan ja lukitaan paikalleen avaimella. Irroitus ja kiinnitys käy helposti. Virtakytkin ja lataustason osoitin on akun kyljessä. Samoin ohjaustankoon kiinnitetty ohjauspaneeli on helppo irroittaa ja ottaa mukaan. Ennen akun kiinnittämistä kuivasin varmuudeksi liittimet. Osoittautui, että turhaan jännitin, virrat toimivat moitteetta.

Sateessa kastunut akun liitin ei aiheuttanut ongelmia.

Ajelin jälleen rantareittiä Linnan ja Kaupunginpuiston kautta. Liikkeellä oli varsin paljon ihmisiä, vaikka ulkoilukeli ei ollutkaan paras mahdollinen. Linnan viereisessä puistossa taisi olla joku tapahtuma. Hienolta näyttivät rantareitin maisemat, vaikka vähän satelikin. Pyörä toimi hienosti niin märällä asfaltilla kuin hiekallakin. Sivuvastaisesta tuulesta ei ollut haittaa, sähköavustin piti menon keveänä. Päätin ajella pikkuteitä pitkin kotiin, vaikka matkaa kertyikin hieman enemmän.


Testimatkan pituudeksi tuli 29,3 km. Keskinopeus oli noin 25 km/h ja huippunopeus 43 km/h. Kyllä tällä pelillä mielellään ajelee sateisella ja tuulisellakin kelillä. Mieleen nousi muistoja kevään aiemmista lenkeistä, kun Lontilan peltoaukeilla puskin maantiepyörälläni vastatuuleen. Tällä sähköpyörällä tuntuma olisi varmasti ollut erilainen. Nyt tuli mieleeni, että täytyykin viikonloppuna tehdä testi, jossa ajan lenkin omalla fillarilla ja sitten saman lenkin tällä sähköpyörällä ja vertaan Polarin mittaamaa kalorinkulutusta. Palataan "testituloksiin" :)

Keskiviikko 25.5.2016


Klo 6 herätys ja klo 7 pyörän selkään ja baanalle. Eipä ole viime vuosina tullut juuri aamulenkkejä tehtyä. Mitenköhän "kone" lähtee liikkeelle(?)

Aivan mahtavan aurinkoinen ja tyyni aamu! Loistava pyöräilykeli jälleen. Lämpötilakin jo yli 15 astetta ja aurinko lämmittää. Pyörä kulkee sähköavustettuna keveästi. Ajelen rauhallisesti 25 km/h nopeutta ja matka taittuu aivan huomaamatta. Ylämäet nousevat keveästi hymyssä suin. Ohitan Ihalemmen risteyksen nousussa heittämällä ankarasti puuskuttavan kanssapyöräilijän.  Alamäessä mittaan huippunopeudeksi 47 km/h.

Ajoasento tuntuu edelleen hyvältä. Polkeminen ei ole lainkaan vanhan mielikuvani mukaista runttaamista "mummofillarilla", vaan polkimia pystyy pyörittämään - vaikkei käytössä olekaan lukkopolkimia. Ehkäpä juuri tuo sähköavusteisuus aiheuttaa tämän tunteen.

Päätin kiertää Vanajan rantaa pitkin. Halusin vältellä liikennevalot - ja toisaalta halusin päästä testaamaan pyörää hiekkatiellä. Pyörä toimi hiekkatiellä moitteettomasti. Se oli selkeästi vakaampi ja paremmin hallittavissa kuin oma kapearenkainen asfalttipyöräni. Tulikin mieleeni, että tämä sähköpyörämalli olisi oiva peli pienipiirteisille hiekkateille, joissa on mäennyppylä mäennyppylän perään ja suorat täynnä nimismiehen kiharaa.

Toisen testimatkan pituudeksi kertyi 27,6 km. Matka meni yllättävän nopean tuntuisesti. Työpäivä alkoi hyvällä fiiliksellä.

Tiistai 24.5.2016

Olen lupautunut yhdeksi testaajaksi sähköpyöräpilottiin. Ajatus tuntui innostavalta, onhan pyöräily aina kuulunut enemmän tai vähemmän painokkaasti harrastusteni lajikirjoon. Tosin - pyöräily sähköavusteisesti herätti kuitenkin epäilyksiä ja veti suupieliä virneeseen. Aiempaa kokemusta minulla ei ole. No - eipä muuta kuin kokeilemaan.

Odotus päättyi klo 13, kun työpaikalle kaarsi pakettiauto kyydissään kolme erimallista sähköpyörää. Meitä aloitti kolme testaajaa samaan aikaan. Kaikki pyörät olivat naisten pyöriä! Ai - eivät olleetkaan, vaan yksi on unisex -malli, minua opastettiin. Se on minulle. Okei.

Pikainen käyttöopastus, satulan nosto - ja kokeilemaan. Wautsi! Sähkömoottori todellakin avustaa ja vauhti kiihtyy herkästi! Satula vieläkin hieman ylemmäksi ja pari koelenkkiä Visamäen ympärisytössä. Ihan mukava ensivaikutelma. Ajoasento tuntui ennakko-odotuksiini nähden yllättävän mukavalta. Pian huomasin että pyörän jarrut eivät pidä. Etupyörä ei jarruta lainkaan ja takapyöräkin varsin vaisusti. Kuulin, että pyörä on juuri tullut huollosta ja pitäisi olla täysin kunnossa. Jaa.

Varsinainen testiajo alkoi työpäivän jälkeen kun suuntasin Visamäestä kohti Iittalaa. Aurinko paistoi ja lämpötila oli hellerajalla. Aivan mahtava pyöräilykeli! Kiinnitin täyteen ladatun akun ja kytkin virran päälle. Koitin säätää jarrujen vaijereita, mutta siitä ei ollut apua. No, täytyy ajaa ennakoiden, ajattelin. Testailin eri avustustasoja, joita tästä pyörämallista löytyy kolme: ECO, NORM ja HIGH. Niitä säädetään ohjaintankoon kiinnitetystä paneelista, jossa on varsin informatiivinen näyttö. Avustuksen saa kytkettyä myös kokonaan pois. Varsinkin HIGH-taso tekee polkemisesta todella keveää. Ylämäet nousevat hyvällä vauhdilla hymyssä suin.

Sähköavustus toimii 25 km/h nopeuteen saakka. Kovemmissa nopeuksissa polkija on omillaan. Tämä ei siis ole moottoriajoneuvo ;) Poljin osan matkasta hieman reippaammalla matkavauhdilla 28 - 30 km/h, ja silloin alkoi sähköpyörän 25 kilogramman paino tuntua. Ikävä tuli herkkää, alle 10 kg painavaa, maantiepyörää.


Pyörä on 7-vaihteinen ja Shimanon Nexus-vaihteet toimivat moitteettomasti. Vaihtamisen aikana ei saa polkea. Pyörä on helppo hallittava, suuntavakaa ja jämäkän tuntuinen myös kovemmissa alamäkinopeuksissa. Huippunopeudeksi mittari näytti 47 km/h. Ensimmäisen testimatkan pituudeksi tuli 25,2 km.



Mutta katsotaanpa nyt itse välinettä hieman tarkemmin. Pyörän malli on Helkama E27. Valmistajan sivut löytyvät osoitteesta: http://www.helkamavelox.fi/tuote/e27/

Helkama E27

  Valmistajan mukaan:

"Laadukas ja viimeistelty, kotimaista sähköistä mukavuutta tarjoava E27 Shimanon Steps-tekniikalla. Varusteluun kuuluu mm. joustokeula, valot, säädettävä ohjainkannatin sekä hubroller-jarrut. Shimano-akun sijoitus taakse mahdollistaa lyhyemmän rungon. Tyylikkään sinimusta unisex-malli sopii niin miehille kuin naisille. Saatavana myös jalkajarrullisena versiona.
Moottori Shimano Steps 250 W
Akku Li-ion 418 Wh, 36V, 11,6 Ah
Latausaika n. 4 h
Toimintasäde jopa 110 km
Avustustasot 3 kpl
Varusteet laturi, joustohaarukka, joustoistuinkannatin, led-valot, kävelyavustus

Sh: 2190 €

Ensimmäinen testi tehty.