Tiistai 7.6.2016

Kahden viikon testirupeama päättyi tänään. Luovutin sähköpyörän puolen päivän aikaan. Se siirtyy huollon kautta seuraavalle testaajalle. Hiukan on haikea mieli - kahden viikon aikana ehdin jo tottua ajatukseen, että tallistä löytyy vaihtoehdoksi myös sähköpyörä.

Nyt on aika tehdä testikokemusteni loppukoonti. Katsotaanpa ensin, mikä tämän testauksen tarkoitus olikaan. "Työmatkapyöräily –pilotin tavoitteena on sähköpyöräilyn näkyvyyden lisääminen Hämeenlinnassa ja käyttäjäkokemusten kerääminen kehittämisen tueksi. Pilotilla kerätään käyttökokemuksia sähköpyöräilyn soveltumisesta työmatkapyöräilyyn erityyppisillä reiteillä ja laitteilla sekä yhdistettynä osin joukkoliikenteeseen. Tarkastelussa on myös kaupungin pyöräilyinfra ja sähköpyörät mittauslaitteineen. Erityistarkastelussa on Visamäen saavutettavuus ja kulkeminen rautatieaseman kautta."

  

 

Kahden viikon testausrupeaman aikana lisäsin HAMK:n ja sähköpyöräilyn näkyvyyttä kaupunkikuvassa.

Testaajien tehtävänä on verrata sähköpyöräkokemuksia normaaliin kulkutottumuksiinsa seuraavista näkökulmista: matkan hinta, matkaan käytetty kokonaisaika, elämyksellisyys, liikkumisen helppous ja liikunta. Lisäksi testaajien toivotaan kiinnittävän huomiota Hämeenlinnan pyöräilyinfraan ja tekevän merkintöjä sekä miettivän ehdotuksia infran kehittämistarpeista. Myös itse pyörä ja siihen liittyvät tekniset huomiot ovat tärkeitä.

Itse normaalisti liikun 25 kilometrin (edestakaisin 50 km) työmatkani omalla autolla. Seuraavassa taulukossa vertailen testikokemuksiani edellä mainituista näkökulmista:

Näkökulma	Sähköpyörä	Juna + sähköpyörä	Oma auto
Matkan hinta, edestakainen työmatka, €	0 (toki akun lataaminen jotakin maksaa)	17 € (matkaliput + pyörän kuljetus)	5 € (vain polttoainekulut)
Matka-aika, edestakainen matka minimissään, min	120	80	50
Elämyksellisyys	Sähköpyörä houkuttelee vaihtelemaan reittejä. Kahden viikon testiajalle riitti helposti joka matkalle uusi reittivaihtoehto. Kelit olivat pääosin aurinkoiset. Pyörä toimi mainiosti myös muutamina sadepäivinä.	Kotoa asemalle ja asemalta Visamäkeen reittejä on mahdollisuus varioida.	Yleensä tulee aina ajeltua moottoritietä pitkin eteensä tuijottaen.
Liikkumisen helppous	Liikkuminen on helppoa ja keveää – kunhan muistaa pitää akun ladattuna. Yli 25 km/h nopeuksissa eteneminen on raskaampaa kuin tavallisella maantiepyörällä. Pitää huolehtia, että mukana on kelin edellyttämä varustus. Joinakin testipäivinä matkatavaroiden runsaus esti sähköpyörän käytön.	Kokemukseni mukaan pyörän kuljettaminen taajamajunassa on helppoa. Riskinä on kuitenkin se, että pyörille varatut paikat ovat täynnä.	Omalla autolla liikkuminen on tietysti helppoa ja työmatkan varusteita ei tarvitse erikseen miettiä. Matkatavaroiden kuljettaminen käy kätevästi.
Liikunta	Tavallisella pyörällä ajettuna 50 kilometrin päivittäinen työmatka-ajo on fyysisesti liian rasittavaa. Sen sijaan sähköpyörällä ajettuna se tarjoaa sopivasti ulkoilua ja liikuntaa.	Liikunnan kannalta hyvä vaihtoehto tämäkin. Asemalta kotiin voi ajella kiertoteitä pitkin, jolloin päivittäinen liikuntatarve tulee täyteen.	Toimistotyö yhdistettynä työmatkojen istumiseen autossa on yhdistelmä, jossa riittävää päivittäistä liikunnallista aktiivisuutta on vaikea saavuttaa. Pitemmän päälle tämä voi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.

 Itse testausväline Helkama E27 toimi koko testausjakson ajan - jarruja lukuun ottamatta - moitteettomasti. Sähköavustin toimi kuten pitääkin. Pyörä on vakaa ajettava niin asfaltilla kuin hiekallakin. Hallintalaitteita on helppo käyttää ja sopiva ajoasento pitkillekin matkoille löytyy. Vaihteet toimivat säntillisesti. Sähköavustimen ollessa päällä en tarvinnut kuin vaihteita 4 - 7. Liikkeelle lähteminen ja nopea kiihdytys tapahtuu helposti 4-vaihteella. Myös jyrkätkin ylämäet nousevat sujuvasti 4-vaihteella. Vaihtamisen tarve kaiken kaikkiaan sähköpyörällä vähenee. Toki pienemmätkin vaihteet ovat tarpeen silloin, kun kytkee avustimen pois päältä. Jarrut olivat testausjakson ainoa ongelma. Ne olivat todella tehottomat vaikkapa oman pyöräni levyjarruihin verrattuna. Uskoisin, että ongelma koskee vain tätä yksilöä - tyyppivika se tuskin on. Suosittelin, että ennen pyörän siirtämistä seuraavalle testaajalle, jarrut huolletaan.

Olen todella tyytyväinen, että lähdin mukaan koekaniiniksi. Asenteeni sähköpyöräilyä kohtaan muuttui. Nyt pidän sitä varteen otettavana vaihtoehtona niin työmatkapyöräilijälle kuin kuntoilijallekin. Toki vauhdikkaille maantielenkeille valitsisin edelleenkin perinteisen herkän maantiepyörän. Testijakson ansiosta perehdyin myös julkiseen liikenteeseen. Nyt tiedän, miten bussilla pääsee Visamäkeen. Voi olla, että jossakin vaiheessa hankin itselleni sähköpyörän, niin myösteisiä kokemukseni kuluneen kahden viikon ajalta ovat.

Kahden viikon aikana myös paljon keskustelin ihmisten kanssa sähköpyöräilystä. Jotkut pitävät jalkajarruja välttämättöminä. Ymmärtääkseni myös jalkajarrullisia sähköpyörämalleja on saatavilla. Yleistymistä ehkäisevinä tekijöinä pidetään korkeaa hankintahintaa - ja oikeastaan sen myötä tulevaa toista riskitekijää: pelkoa, että arvokas pyörä saman tien varastetaan.

Testipyörässä on oman lukon ohella lisävarusteena järeä lukitus, mutta sekään ei välttämättä estä varkautta.

 

Aika monipuolisesti ehdin kahden viikon aikana pyörää testaamaan, mutta vielä olisi mielessä ollut asioita, joita olisin halunnut tarkemmin kokeilla: muun muassa oikein jyrkkiä nousuja, ja kuinka pitkän matkan yhdellä latauksella oikeasti pystyy ajamaan. No - täytyy jättää jotakin myös seuraaville testaajille. 

Nyt Koekaniini kumartaa ja kiittää hankkeen vetureita tästä todella mielenkiintoisesta ja vaihtelua arkirutiineihin tuoneesta tilaisuudesta ... ja samalla toivotan miellyttäviä ja elämyksellisiä kilometrejä seuraaville testaajille!

Kiitos.

Maanantai 6.6.2016

Hyppäsin pyörän selkään klo 7. Lämpömittari näytti +5 astetta. Juhannus lähestyy. Pistin kypärän alle pipon.

Ensimmäiset sadat metrit tuntuivat viileiltä. Heräsin polkemaan, ja pian tulikin lämpimämpi olo. Matka sujui sutjakkaasti. Pyörä tuntuu edelleen vakaalta ja mukavalta ajaa - avustin ja vaihteet toimivat moitteettomasti.

Loppupätkän ajelin uutta reittiä Poltinahon ja Kankaantaustan läpi pyöräteitä pitkin. Ihan varteenotettava ja suora reitti. Ei liikennevaloja. Tosin pyörätie loppuu vähää ennen Visamäkeä - ennen kuin tullaan Kankaantaustan suunnalta moottoritien alikulkutunneliin. Matkaa kertyi 25,3 km. Pirteänä aloitin työpäivän.

Lauantai 4.6.2016

Laiskistaako sähköpyörä? Vai onko siitä peräti kuntoiluvälineeksi? Perehdytäänpä tähän - ajattelin - ja valitsin lauantain kuntolenkin välineeksi sähköpyörän. Lähdin liikkeelle klo 18 aikaan illalla melko tuuliseen keliin. Aurinko paisteli aluksi, mutta sitten se meni pilveen. Keli on helteiden jälkeen viilenemään päin. Heitin 47 kilometrin lenkin, johon mahtui noin 10 kilsan hiekkatieosuus.

Nykyisin kuntoiluni tuppaa olemaan säännöllisen epäsäännöllistä. Silloin, kun aikaa sattuu olemaan, jotakin kestävyyslajia on mukava harrastaa. Usein sitä kuitenkin sortuu liikkumaan nuoruusvuosia muistellen liian kovalla teholla. Lenkillä totesin, että sähköpyörällä on helppo pitää syketaso suunnitellusti matalalla - ja silti maisema muuttuu rivakkaa tahtia. Ei mene lenkki paikallaan junnaamiseksi. Osan lenkistä toki menin kovemmalla teholla. Tämäkin on sähköpyörällä helppoa joko lisäämällä vauhtia, keventämällä moottorin avustustehoa - tai kytkemällä koko avustuksen pois päältä. Sähköpyörä kulkee myös ilman sähköä - ja kyllä sykkeen saa nousemaan!

Pakko on jälleen kerran todeta, että kyllä oli nautinto painella hiekkatieosuus. Alamäkiosuudet uskalsi laskea kovempaa kuin omalla pyörälläni ja ylämäet "muuttuivat tasamaaksi". Suuren osan lenkistä poljin ajoittain melko navakkaan vastatuuleen. Jos olisin ollut omalla fillarillani liikkeellä, olisin ollut lenkiltä tultuani melkoisen väsynyt. Sähköpyörälenkki, muutoinkin fyysisesti touhukkaan päivän jälkeen, tuntui sopivalta. Kaloreita kului Polarin mukaan 946 kcal.

Tässä hankkeessa on tarkoitus testata sähköpyörää erityisesti työmatkavälineenä, mutta en malttanut olla testaamatta sitä myös kuntoiluvälineenä. En tiedä sitten, mitä hankeveturit ajattelevat, kun koekaniini testailee mitä sattuu. Vahvasti kuitenkin uskon, että sähköpyörä sopii myös kuntoiluun. Se ei laiskista, vaan päin vastoin on omiaan innostamaan pyöräilyyn. Ja tokihan se kunto kasvaa työmatkoillakin.

Tänään Hämeen Sanomat julkaisi näyttävän, aukeaman laajuisen jutun, jossa oli jälleen asiaa sähköpyöräilystä ja kahden sähköpyörämallin vertailu

Hämeen Sanomat 4.6.2016

Torstai 2.6.2016

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Tänään sovin, että luovutan pyörän pois ensi tiistaina 7.6. puolen päivän aikaan. No - vielä ehtii muutaman päivän testailemaan :)

Katselin, löytyykö netistä muita sähköpyörätestejä. Ja tokihan niitä löytyy. Tässä niistä joitakin:

http://www.hameenlinna.fi/Kaupunki-info/Viestinta/Tiedotteet/Tyomatka-pyoraillen-Hameenlinnassa-sahkopyoralla/

http://koepolkija.blogspot.fi/

http://www.hs.fi/blogi/veloelo/a1305941357583

 http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/15/sahkoavusteisten-polkupyorien-testissa-kallein-polki-voittoon

 http://penttimurole.blogspot.fi/2013/05/sahkopyora.html
 
 http://www.hs.fi/kuluttaja/a1336528843441

http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/03/17/tastako-tyoauton-korvaaja-kulkee-ehka-vain-30-km/20133848/304

http://www.projectmama.info/2015/04/sahkopyoralla-lisaa-aikaa-elamaan.html

Keskiviikko 1.6.2016

Kello 7 hyppäsin pyörän selkään ja aloin polkea kohti Visamäkeä. Tämähän tuntuu jo melkein normaalilta(!) Aivan mahtava aurinkoinen aamu jälleen. Eilen tulikin pakosti välipäivä, kun piti tavaroiden takia liikkua autolla. Pulpahti mieleen, että tällä sähköpyörällä olisi hyvä vetää peräkärryä. Silloinhan tästä tulisi oiva perheen kakkosauto ;)

Alkumatkan ajoin sähköavustus HIGH-asetuksella, mutta sitten matkalla vaihdoin NORM-avustukselle. Eron kyllä huomasi. Selvästi enemmän joutui tekemään työtä kuin alkumatkasta. Pidin kuitenkin suht reipasta tahtia yllä. Alamäessä mittari näytti nopeushuipuksi yli 50 km/h. Tiiriöön saavuin 40 minuutissa.

Tiiriössä vaihdoin Puistonmäen puolelle moottoritietä ja ajelin hiekkapintaista pyörätietä keskustaan. Pyörätie mutkittelee moottoritien ja asuinalueen välisen puistoalueen keskellä. Mukava reitti! Sitten keskustan läpi ja Vanajan rantaa pitkin Visamäkeen.

Loppumatkasta muutamassa kohtaa ylämäissä nelosvaihteella ajaessani avustin alkoi pätkiä: avustusteho hävisi hetkeksi, mutta palasi silmänräpäyksessä takaisin. Mietin, missä vika. Perille päästyäni huomasin, että virta on lähes loppu. Akusta siis ;) Kivahan tuo, että avustin varottelee tuolla tavalla virran hupenemisesta. Akun latauksesta kannattaa huolehtia hyvin. Tästä fillarista kun kesken matkan virta loppuu niin sitten joutuukin kuski tositöihin.

Työpäivän jälkeen akku oli taas täynnä virtaa ja lähdin ajelemaan rantareittiä kohti kotia. Lämmintä oli edelleen! Poikkesin Parolan R-kiskalle hakemaan juotavaa. Sitten jatkoin taas Ihalemmintietä pitkin, ja edelleen hiekkateitä pitkin Leteensuon ja Heinun kautta kotiin.
 

Hämäläistä maalaismaisemaa.

Sähköpyörä innostaa poikkeamaan normireiteiltä: hyvä peli "lähimatkailuun". Ajokilsoja kertyi tänään 64.