maanantai 30. toukokuuta 2016

Maanantai 30.5.

Tänään sitten testasin sähköpyörän kuljetusta taajamajunassa. VR:n ohjeet fillarin kuljetukseen junassa löytyvät: https://www.vr.fi/cs/vr/fi/polkupyoratsukset

Etukäteen olin selvittänyt, että Taajamajunassa 372 voi kuljettaa fillaria. Aamuauringon paisteessa ajelin kotoa Iittalan seisakkeelle. Juna lähti klo 7.06. Kyytiin nousi toinenkin fillari, cyclocrossi, jonka kuski kertoi aina silloin tällöin menevänsä junalla Hämeenlinnaan töihin ja ajelevansa sitten fillarilla kotiin. Junassa oli kolme paikkaa fillareille, ja kun muita ei ollut, kaksi mahtui tilavasti vierekkäin.

Fillareiden kuljetustila taajamajunassa.
Fillarin kuljetus taajamajunassa maksaa 5 euroa matkan pituudesta riippumatta, Henkilölippu junasta ostettuna maksoi 3,50 €. Eli molempiin suuntiin matkustettaessa työmatkalle kertyy hintaa 17 €. Dieselauton polttoainekulut vastaavalla matkalla ovat alle 5 euroa. No - onhan toki autossa paljon muitakin kustannuksia. Kilometrikorvauksen hinnalla (0,43 €/km) laskettaessa autoilun hinnaksi tulee 22 euroa. Ja varmaan junamatkustamiseenkin löytyy edullisempia lippuvaihtoehtoja.

Junamatka kesti 14 minuuttia. Rauhallinen 4,5 km:n pyöräilymatka asemalta Visamäkeen ei kestänyt sitäkään. Työmatkaan minulta kului kokonaisuudessaan noin 40 minuuttia. Enemmän rutiinia niin tuota aikaa pystyy puristamaan lyhyemmäksi.

Töistä lähdin ajelemaan kotia kohden kesäisen lämpimässä kelissä. Jälleen kerran rantareittiä pitkin. Kyllähän näiden maisemien katselu työpäivän jälkeen tuntuu aivan mahtavalta verrattuna autossa istumiseen motarilla.

Tuttu rantamaisema hämeenlinnalaisille.
Mietin, missä pääsisin vielä testaamaan Helkamaa lisää hiekkatiellä. Päätin ajella Lehijärvenrantatien kautta. Samalla näkisin lisää kauniita rantamaisemia.

Vakuutuin, että pyörä toimii mainiosti hiekkatiellä. Joustokeula tuntui ensimmäisellä testilenkilläni oudolta, kun olen jäykällä tottunut ajamaan, mutta nyt varsinkin hiekkatiellä se tuntui toimivan mainiosti. Ja kyllähän siihen jo asfaltillakin alkaa tottumaan. Ja onhan täällä Iittalassakin pyöräteiden kunnossa paikka paikoin toivomisen varaa. Joustokeula tasoittaa pahimpia tärskyjä.

Paikoitellen on toivomisen varaa Iittalan pyörateiden kunnossa, vaikka loistavakuntoista baanaakin löytyy.






Rantatien jälkeen Lehijärven kierros jatkui Ihalemmintietä pitkin hämäläisiä maalaismaisemia katsellen. Ja loppusuora sitten vanhaa kolmostietä pitkin. Kaiken kaikkiaan testauskilsoja kertyi tänään 41. Huomenna joudunkin ajamaan töihin autolla. Saas nähdä ehtiikö testailemaan lainkaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti